törmäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | törmäävä | törmäävät |
| genetiivi | törmäävän | törmäävien (törmääväin) |
| partitiivi | törmäävää | törmääviä |
| akkusatiivi | törmäävä; törmäävän |
törmäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | törmäävässä | törmäävissä |
| elatiivi | törmäävästä | törmäävistä |
| illatiivi | törmäävään | törmääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | törmäävällä | törmäävillä |
| ablatiivi | törmäävältä | törmääviltä |
| allatiivi | törmäävälle | törmääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | törmäävänä | törmäävinä |
| translatiivi | törmääväksi | törmääviksi |
| abessiivi | törmäävättä | törmäävittä |
| instruktiivi | – | törmäävin |
| komitatiivi | – | törmäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | törmäävä- | |
| vahva vartalo | törmäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |