| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taho | tahot |
| genetiivi | tahon | tahojen |
| partitiivi | tahoa | tahoja |
| akkusatiivi | taho; tahon |
tahot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tahossa | tahoissa |
| elatiivi | tahosta | tahoista |
| illatiivi | tahoon | tahoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taholla | tahoilla |
| ablatiivi | taholta | tahoilta |
| allatiivi | taholle | tahoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tahona | tahoina |
| translatiivi | tahoksi | tahoiksi |
| abessiivi | tahotta | tahoitta |
| instruktiivi | – | tahoin |
| komitatiivi | – | tahoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Tahko ja taho sanoja on pidetty yhteenkuuluvina merkityksen ja rakenteellisen samankaltaisuuden takia; taho-sanaa voitaisiin nimittäin pitää tahko-sanan heikkoasteisesta muodosta yleistettynä muotona. Tähän selitykseen ei kutenkaan sovi se, että myös vepsän kielestä löytyy vastineet molemmille sanoille (tahk ’tahko’, taho ’taho’), vaikka kielessä ei astevaihtelua ole. Taho sanaa pidetään siten itsenäisenä sanana, joka on alkuaan mahdollisesti merkinnyt ’paikkaa’.[2]