tahrittu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tahrittu | tahritut |
| genetiivi | tahritun | tahrittujen |
| partitiivi | tahrittua | tahrittuja |
| akkusatiivi | tahrittu; tahritun |
tahritut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tahritussa | tahrituissa |
| elatiivi | tahritusta | tahrituista |
| illatiivi | tahrittuun | tahrittuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tahritulla | tahrituilla |
| ablatiivi | tahritulta | tahrituilta |
| allatiivi | tahritulle | tahrituille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tahrittuna | tahrittuina |
| translatiivi | tahrituksi | tahrituiksi |
| abessiivi | tahritutta | tahrituitta |
| instruktiivi | – | tahrituin |
| komitatiivi | – | tahrittuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |