tajuava
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tajuava | tajuavat |
| genetiivi | tajuavan | tajuavien (tajuavain) |
| partitiivi | tajuavaa | tajuavia |
| akkusatiivi | tajuava; tajuavan |
tajuavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tajuavassa | tajuavissa |
| elatiivi | tajuavasta | tajuavista |
| illatiivi | tajuavaan | tajuaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tajuavalla | tajuavilla |
| ablatiivi | tajuavalta | tajuavilta |
| allatiivi | tajuavalle | tajuaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tajuavana | tajuavina |
| translatiivi | tajuavaksi | tajuaviksi |
| abessiivi | tajuavatta | tajuavitta |
| instruktiivi | – | tajuavin |
| komitatiivi | – | tajuavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tajuava- | |
| vahva vartalo | tajuava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |