talttunut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | talttunut | talttuneet |
genetiivi | talttuneen | talttuneiden talttuneitten |
partitiivi | talttunutta | talttuneita |
akkusatiivi | talttunut; talttuneen |
talttuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | talttuneessa | talttuneissa |
elatiivi | talttuneesta | talttuneista |
illatiivi | talttuneeseen | talttuneisiin talttuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | talttuneella | talttuneilla |
ablatiivi | talttuneelta | talttuneilta |
allatiivi | talttuneelle | talttuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | talttuneena | talttuneina |
translatiivi | talttuneeksi | talttuneiksi |
abessiivi | talttuneetta | talttuneitta |
instruktiivi | – | talttunein |
komitatiivi | – | talttuneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |