tarkastava
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkastava | tarkastavat |
| genetiivi | tarkastavan | tarkastavien (tarkastavain) |
| partitiivi | tarkastavaa | tarkastavia |
| akkusatiivi | tarkastava; tarkastavan |
tarkastavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkastavassa | tarkastavissa |
| elatiivi | tarkastavasta | tarkastavista |
| illatiivi | tarkastavaan | tarkastaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkastavalla | tarkastavilla |
| ablatiivi | tarkastavalta | tarkastavilta |
| allatiivi | tarkastavalle | tarkastaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkastavana | tarkastavina |
| translatiivi | tarkastavaksi | tarkastaviksi |
| abessiivi | tarkastavatta | tarkastavitta |
| instruktiivi | – | tarkastavin |
| komitatiivi | – | tarkastavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tarkastava- | |
| vahva vartalo | tarkastava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |