tarra
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan tarra merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan tarra sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten tarra sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta tarra on tässä. Sanan tarra määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanantarra määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Substantiivi
tarra (9)
- etiketti tai muu lappu, jonka toinen puoli on liimapintainen ja toisella puolella on kuva, tekstiä tai tilaa kirjoitukselle
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪ɑrːɑ/
- tavutus: tar‧ra
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarra | tarrat |
| genetiivi | tarran | tarrojen (tarrain) |
| partitiivi | tarraa | tarroja |
| akkusatiivi | tarra; tarran |
tarrat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarrassa | tarroissa |
| elatiivi | tarrasta | tarroista |
| illatiivi | tarraan | tarroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarralla | tarroilla |
| ablatiivi | tarralta | tarroilta |
| allatiivi | tarralle | tarroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarrana | tarroina |
| translatiivi | tarraksi | tarroiksi |
| abessiivi | tarratta | tarroitta |
| instruktiivi | – | tarroin |
| komitatiivi | – | tarroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarra- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Käännökset
1. toiselta puoleltaan liimapintainen lappu
|
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
- heijastintarra, magneettitarra, osoitetarra, sinitarra, tarraheijastin, tarrakiinnitteinen, tarrakiinnitys, tarrakuva, tarralenkkari, tarramerkki, tarranauha, tarrapapiljotti
_-_The_Noun_Project.svg){kind=small}
Aiheesta muualla
- tarra Kielitoimiston sanakirjassa
- tarra Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tarra. Kotimaisten kielten keskus
Gallura
Substantiivi
tarra f.
Ääntäminen
- IPA: /tarːa/
Tavutus
- tavutus: tar‧ra
Etymologia
- samaa tarkoittavasta latinan sanasta terra
Hollanti
Substantiivi
tarra f. (ei monikkoa)
Iiri
Substantiivi
tarra m.
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪ˠaɾˠə/
Tavutus
- tavutus: tar‧ra
Etymologia
- samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta terr tai tarr < muinaisenglannin sanasta teoru tai teru < germaanisen kantakielen sanasta *terwą < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *derwo- < sanasta *dóru (’puu’)
Liittyvät sanat
Johdokset
Verbi
tarra
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä tar
Aiheesta muualla
Niall Ó Dónaill: Foclóir Gaeilge-Béarla, An Gúm (1977): ”tarra”
Indonesia
Substantiivi
tarra
- rinnakkaismuoto sanasta tara
Korsika
Substantiivi
tarra f.
Ääntäminen
- IPA: /tarːa/
Tavutus
- tavutus: tar‧ra
Etymologia
- samaa tarkoittavasta latinan sanasta terra
Liittyvät sanat
Synonyymit
Uzbekki
Substantiivi
tarra
- eräs melonin alalaji: ns. armeniankurkku (Cucumis melo var. flexuosus)
- edellisestä ja rypäleistä valmistettu sakea mehu
Liittyvät sanat
Rinnakkaismuodot
Viitteet
- ↑ Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 18. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.