tavuttanut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tavuttanut | tavuttaneet |
genetiivi | tavuttaneen | tavuttaneiden tavuttaneitten |
partitiivi | tavuttanutta | tavuttaneita |
akkusatiivi | tavuttanut; tavuttaneen |
tavuttaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tavuttaneessa | tavuttaneissa |
elatiivi | tavuttaneesta | tavuttaneista |
illatiivi | tavuttaneeseen | tavuttaneisiin tavuttaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tavuttaneella | tavuttaneilla |
ablatiivi | tavuttaneelta | tavuttaneilta |
allatiivi | tavuttaneelle | tavuttaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tavuttaneena | tavuttaneina |
translatiivi | tavuttaneeksi | tavuttaneiksi |
abessiivi | tavuttaneetta | tavuttaneitta |
instruktiivi | – | tavuttanein |
komitatiivi | – | tavuttaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tavuttanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tavuttanut- |