teititellyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teititellyt | teititelleet |
| genetiivi | teititelleen | teititelleiden teititelleitten |
| partitiivi | teititellyttä | teititelleitä |
| akkusatiivi | teititellyt; teititelleen | teititelleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teititelleessä | teititelleissä |
| elatiivi | teititelleestä | teititelleistä |
| illatiivi | teititelleeseen | teititelleisiin teititelleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teititelleellä | teititelleillä |
| ablatiivi | teititelleeltä | teititelleiltä |
| allatiivi | teititelleelle | teititelleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teititelleenä | teititelleinä |
| translatiivi | teititelleeksi | teititelleiksi |
| abessiivi | teititelleettä | teititelleittä |
| instruktiivi | – | teititellein |
| komitatiivi | – | teititelleine |