teitittelevä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teitittelevä | teitittelevät |
| genetiivi | teitittelevän | teitittelevien (teititteleväin) |
| partitiivi | teitittelevää | teititteleviä |
| akkusatiivi | teitittelevä; teitittelevän |
teitittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teitittelevässä | teitittelevissä |
| elatiivi | teitittelevästä | teitittelevistä |
| illatiivi | teitittelevään | teititteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teitittelevällä | teitittelevillä |
| ablatiivi | teitittelevältä | teititteleviltä |
| allatiivi | teitittelevälle | teititteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teitittelevänä | teitittelevinä |
| translatiivi | teititteleväksi | teititteleviksi |
| abessiivi | teitittelevättä | teitittelevittä |
| instruktiivi | – | teitittelevin |
| komitatiivi | – | teitittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | teitittelevä- | |
| vahva vartalo | teitittelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |