tenttaaja (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tenttaaja | tenttaajat |
genetiivi | tenttaajan | tenttaajien (tenttaajain) |
partitiivi | tenttaajaa | tenttaajia |
akkusatiivi | tenttaaja; tenttaajan |
tenttaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tenttaajassa | tenttaajissa |
elatiivi | tenttaajasta | tenttaajista |
illatiivi | tenttaajaan | tenttaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tenttaajalla | tenttaajilla |
ablatiivi | tenttaajalta | tenttaajilta |
allatiivi | tenttaajalle | tenttaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tenttaajana | tenttaajina |
translatiivi | tenttaajaksi | tenttaajiksi |
abessiivi | tenttaajatta | tenttaajitta |
instruktiivi | – | tenttaajin |
komitatiivi | – | tenttaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tenttaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|