terästävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | terästävä | terästävät |
| genetiivi | terästävän | terästävien (terästäväin) |
| partitiivi | terästävää | terästäviä |
| akkusatiivi | terästävä; terästävän |
terästävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | terästävässä | terästävissä |
| elatiivi | terästävästä | terästävistä |
| illatiivi | terästävään | terästäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | terästävällä | terästävillä |
| ablatiivi | terästävältä | terästäviltä |
| allatiivi | terästävälle | terästäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | terästävänä | terästävinä |
| translatiivi | terästäväksi | terästäviksi |
| abessiivi | terästävättä | terästävittä |
| instruktiivi | – | terästävin |
| komitatiivi | – | terästävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | terästävä- | |
| vahva vartalo | terästävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |