tietävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tietävä | tietävät |
| genetiivi | tietävän | tietävien (tietäväin) |
| partitiivi | tietävää | tietäviä |
| akkusatiivi | tietävä; tietävän |
tietävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tietävässä | tietävissä |
| elatiivi | tietävästä | tietävistä |
| illatiivi | tietävään | tietäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tietävällä | tietävillä |
| ablatiivi | tietävältä | tietäviltä |
| allatiivi | tietävälle | tietäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tietävänä | tietävinä |
| translatiivi | tietäväksi | tietäviksi |
| abessiivi | tietävättä | tietävittä |
| instruktiivi | – | tietävin |
| komitatiivi | – | tietävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tietävä- | |
| vahva vartalo | tietävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |