tiili (23)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tiili | tiilet |
genetiivi | tiilen | tiilien |
partitiivi | tiiltä | tiiliä |
akkusatiivi | tiili; tiilen |
tiilet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tiilessä | tiilissä |
elatiivi | tiilestä | tiilistä |
illatiivi | tiileen | tiiliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tiilellä | tiilillä |
ablatiivi | tiileltä | tiililtä |
allatiivi | tiilelle | tiilille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tiilenä | tiilinä |
translatiivi | tiileksi | tiiliksi |
abessiivi | tiilettä | tiilittä |
instruktiivi | – | tiilin |
komitatiivi | – | tiiline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tiile- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tiil- |
keskiaikainen ruotsalainen laina[1], vrt. tegel << latinan tēgula[2]
tiilenpunainen, poltettu tiili
betonitiili, harjatiili, hormitiili, julkisivutiili, kalkkihiekkatiili, kalkkitiili, kattotiili, kevyttiili, kourutiili, kuonatiili, lasitiili, lohkotiili, muototiili, punatiili, reikätiili, roilotiili, rustiikkatiili, savitiili, seinätiili, sementtitiili, slakitiili, tiilenmurskain, tiilenpoltto, tiilenpää, tiiliarkkitehtuuri, tiilielementti, tiilihissi, tiiliholvi, tiilikasarmi, tiilikatto, tiilikirkko, tiilikivi, tiilimurska, tiilimuuraus, tiilimuuri, tiilipiippu, tiiliputki, tiilirakenne, tiilirakennus, tiiliseinä, tiiliskivi, tiilitalo, tiilitehdas, tiiliteollisuus, tiilituoli, tiiliuuni, tiilivasara, tiiliverhous, tulitiili, täystiili, täystiilitalo