tiinehtävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiinehtävä | tiinehtävät |
| genetiivi | tiinehtävän | tiinehtävien (tiinehtäväin) |
| partitiivi | tiinehtävää | tiinehtäviä |
| akkusatiivi | tiinehtävä; tiinehtävän | tiinehtävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiinehtävässä | tiinehtävissä |
| elatiivi | tiinehtävästä | tiinehtävistä |
| illatiivi | tiinehtävään | tiinehtäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiinehtävällä | tiinehtävillä |
| ablatiivi | tiinehtävältä | tiinehtäviltä |
| allatiivi | tiinehtävälle | tiinehtäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiinehtävänä | tiinehtävinä |
| translatiivi | tiinehtäväksi | tiinehtäviksi |
| abessiivi | tiinehtävättä | tiinehtävittä |
| instruktiivi | – | tiinehtävin |
| komitatiivi | – | tiinehtävine |