tiltannut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tiltannut | tiltanneet |
genetiivi | tiltanneen | tiltanneiden tiltanneitten |
partitiivi | tiltannutta | tiltanneita |
akkusatiivi | tiltannut; tiltanneen |
tiltanneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tiltanneessa | tiltanneissa |
elatiivi | tiltanneesta | tiltanneista |
illatiivi | tiltanneeseen | tiltanneisiin tiltanneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tiltanneella | tiltanneilla |
ablatiivi | tiltanneelta | tiltanneilta |
allatiivi | tiltanneelle | tiltanneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tiltanneena | tiltanneina |
translatiivi | tiltanneeksi | tiltanneiksi |
abessiivi | tiltanneetta | tiltanneitta |
instruktiivi | – | tiltannein |
komitatiivi | – | tiltanneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |