timjami (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | timjami | timjamit |
genetiivi | timjamin | timjamien timjameiden timjameitten |
partitiivi | timjamia | timjameita timjameja |
akkusatiivi | timjami; timjamin |
timjamit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | timjamissa | timjameissa |
elatiivi | timjamista | timjameista |
illatiivi | timjamiin | timjameihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | timjamilla | timjameilla |
ablatiivi | timjamilta | timjameilta |
allatiivi | timjamille | timjameille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | timjamina | timjameina |
translatiivi | timjamiksi | timjameiksi |
abessiivi | timjamitta | timjameitta |
instruktiivi | – | timjamein |
komitatiivi | – | timjameine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | timjami- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
alkuaan muinaiskreikan sanasta θῡμῐ́ᾱμᾰ (thūmíāma) ’suitsuke’ < θῡμῐᾰ́ω ’polttaa, suitsuttaa’[1]
|
|