tina

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan tina merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan tina sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten tina sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta tina on tässä. Sanan tina määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanantina määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Tina, TINA

Suomi

Alkuaineet
indiumtinaantimoni
InSnSb


Substantiivi

tina (9)

  1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn.

Ääntäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tina tinat
genetiivi tinan tinojen
(tinain)
partitiivi tinaa tinoja
akkusatiivi tina;
tinan
tinat
sisäpaikallissijat
inessiivi tinassa tinoissa
elatiivi tinasta tinoista
illatiivi tinaan tinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tinalla tinoilla
ablatiivi tinalta tinoilta
allatiivi tinalle tinoille
muut sijamuodot
essiivi tinana tinoina
translatiivi tinaksi tinoiksi
abessiivi tinatta tinoitta
instruktiivi tinoin
komitatiivi tinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

juotostina, juottotina, lehtitina, tina-astia, tinaesine, tinaharkko, tinajuote, tinajuotos, tinajäkälä, tinakannu, tinakauha, tinalasite, tinalasitus, tinalautanen, tinamalmi, tinanappi, tinanvalanta, tinanvalu, tinapaperi, tinapilli, tinasotamies, tinasotilas, tinatuoppi, tinayhdiste, uudenvuodentina

Anagrammit

anti, tain

Idiomit

  • olla tinassa - olla juovuksissa.

Aiheesta muualla

  • tina Kielitoimiston sanakirjassa
  • tina Tieteen termipankissa

Espanja

Substantiivi

tina f.

  1. allas
  2. kylpyamme

Liittyvät sanat

Synonyymit

Idiomit

  • papel de tina – käsintehty paperi

Viro

Substantiivi

tina

  1. tina

Lähteet

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.