tinkivä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tinkivä | tinkivät |
| genetiivi | tinkivän | tinkivien (tinkiväin) |
| partitiivi | tinkivää | tinkiviä |
| akkusatiivi | tinkivä; tinkivän |
tinkivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tinkivässä | tinkivissä |
| elatiivi | tinkivästä | tinkivistä |
| illatiivi | tinkivään | tinkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tinkivällä | tinkivillä |
| ablatiivi | tinkivältä | tinkiviltä |
| allatiivi | tinkivälle | tinkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tinkivänä | tinkivinä |
| translatiivi | tinkiväksi | tinkiviksi |
| abessiivi | tinkivättä | tinkivittä |
| instruktiivi | – | tinkivin |
| komitatiivi | – | tinkivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tinkivä- | |
| vahva vartalo | tinkivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |