| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tivoli | tivolit |
| genetiivi | tivolin | tivolien tivoleiden tivoleitten |
| partitiivi | tivolia | tivoleita tivoleja |
| akkusatiivi | tivoli; tivolin |
tivolit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tivolissa | tivoleissa |
| elatiivi | tivolista | tivoleista |
| illatiivi | tivoliin | tivoleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tivolilla | tivoleilla |
| ablatiivi | tivolilta | tivoleilta |
| allatiivi | tivolille | tivoleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tivolina | tivoleina |
| translatiivi | tivoliksi | tivoleiksi |
| abessiivi | tivolitta | tivoleitta |
| instruktiivi | – | tivolein |
| komitatiivi | – | tivoleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tivoli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Sana pohjautuu italialaisen Tivolin kaupungin nimeen. Kaupungin aiempi nimi oli Tibur, jonne muinaisen Rooman ylimystön jäsenet rakennuttivat hienoja huviloita ja puutarhoja. Kaupungin nimi on otettu puistoihin rakennettujen huvittelupaikkojen nimitykseksi. Suomen kirjakielessä tivolin ensiesiintymä on Agathon Meurmanin 1890 julkaistussa teoksessa Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten.[2]