toppuutteleminen (38)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toppuutteleminen | toppuuttelemiset |
| genetiivi | toppuuttelemisen | toppuuttelemisten toppuuttelemisien |
| partitiivi | toppuuttelemista | toppuuttelemisia |
| akkusatiivi | toppuutteleminen; toppuuttelemisen |
toppuuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toppuuttelemisessa | toppuuttelemisissa |
| elatiivi | toppuuttelemisesta | toppuuttelemisista |
| illatiivi | toppuuttelemiseen | toppuuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toppuuttelemisella | toppuuttelemisilla |
| ablatiivi | toppuuttelemiselta | toppuuttelemisilta |
| allatiivi | toppuuttelemiselle | toppuuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toppuuttelemisena (toppuuttelemisna) |
toppuuttelemisina |
| translatiivi | toppuuttelemiseksi | toppuuttelemisiksi |
| abessiivi | toppuuttelemisetta | toppuuttelemisitta |
| instruktiivi | – | toppuuttelemisin |
| komitatiivi | – | toppuuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toppuuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
toppuuttelemis- | |