tuhahteleva
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuhahteleva | tuhahtelevat |
genetiivi | tuhahtelevan | tuhahtelevien (tuhahtelevain) |
partitiivi | tuhahtelevaa | tuhahtelevia |
akkusatiivi | tuhahteleva; tuhahtelevan |
tuhahtelevat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuhahtelevassa | tuhahtelevissa |
elatiivi | tuhahtelevasta | tuhahtelevista |
illatiivi | tuhahtelevaan | tuhahteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuhahtelevalla | tuhahtelevilla |
ablatiivi | tuhahtelevalta | tuhahtelevilta |
allatiivi | tuhahtelevalle | tuhahteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuhahtelevana | tuhahtelevina |
translatiivi | tuhahtelevaksi | tuhahteleviksi |
abessiivi | tuhahtelevatta | tuhahtelevitta |
instruktiivi | – | tuhahtelevin |
komitatiivi | – | tuhahtelevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |