tuominnut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuominnut | tuominneet |
| genetiivi | tuominneen | tuominneiden tuominneitten |
| partitiivi | tuominnutta | tuominneita |
| akkusatiivi | tuominnut; tuominneen |
tuominneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuominneessa | tuominneissa |
| elatiivi | tuominneesta | tuominneista |
| illatiivi | tuominneeseen | tuominneisiin tuominneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuominneella | tuominneilla |
| ablatiivi | tuominneelta | tuominneilta |
| allatiivi | tuominneelle | tuominneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuominneena | tuominneina |
| translatiivi | tuominneeksi | tuominneiksi |
| abessiivi | tuominneetta | tuominneitta |
| instruktiivi | – | tuominnein |
| komitatiivi | – | tuominneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuominnee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuominnut- | |