tuplannut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuplannut | tuplanneet |
genetiivi | tuplanneen | tuplanneiden tuplanneitten |
partitiivi | tuplannutta | tuplanneita |
akkusatiivi | tuplannut; tuplanneen |
tuplanneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuplanneessa | tuplanneissa |
elatiivi | tuplanneesta | tuplanneista |
illatiivi | tuplanneeseen | tuplanneisiin tuplanneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuplanneella | tuplanneilla |
ablatiivi | tuplanneelta | tuplanneilta |
allatiivi | tuplanneelle | tuplanneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuplanneena | tuplanneina |
translatiivi | tuplanneeksi | tuplanneiksi |
abessiivi | tuplanneetta | tuplanneitta |
instruktiivi | – | tuplannein |
komitatiivi | – | tuplanneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuplannee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuplannut- |