turkki

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan turkki merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan turkki sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten turkki sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta turkki on tässä. Sanan turkki määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananturkki määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Turkki

Suomi

Turkki

Substantiivi

turkki (5-A)

  1. nisäkkään (nylkemätön) karvapeite, eläimen turkki
    tuuhea, kiiltävä turkki
    Talveksi turkin väri vaihtuu.
  2. turkiksesta tai turkisjäljitelmästä tehty takki

Ääntäminen

  • IPA: /ˈt̪urkːi/
  • tavutus: turk‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turkki turkit
genetiivi turkin turkkien
(turkkein)
partitiivi turkkia turkkeja
akkusatiivi turkki;
turkin
turkit
sisäpaikallissijat
inessiivi turkissa turkeissa
elatiivi turkista turkeista
illatiivi turkkiin turkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turkilla turkeilla
ablatiivi turkilta turkeilta
allatiivi turkille turkeille
muut sijamuodot
essiivi turkkina turkkeina
translatiivi turkiksi turkeiksi
abessiivi turkitta turkeitta
instruktiivi turkein
komitatiivi turkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo turki-
vahva vartalo turkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

itämerensuomalainen, luultavasti alkuaan deskriptiivinen, sana[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

astrakaaniturkki, kaniturkki, kelsiturkki, kesäturkki, kettuturkki, kriminkoipiturkki, kriminnahkaturkki, krimiturkki, kääntöturkki, lammasturkki, majavaturkki, minkkiturkki, mokkaturkki, nutriaturkki, piisamiturkki, puoliturkki, sisäturkki, soopeliturkki, sudennahkaturkki, supiturkki, susiturkki, talviturkki, tekoturkki, turkkiliivi, vasikkaturkki

Substantiivi

turkki
Kielikoodit
ISO 639-1:tr
ISO 639-2:
ISO 639-3:tur
Wikisanakirja
Aineisto:Turkin kieli

turkki (5-A)

  1. turkin kieli, pääasiassa Turkissa puhuttava turkkilainen kieli. Turkin valtion virallinen kieli (kielitunnus: tr)
    Turkin kielen aikaisemmat arabialaiset aakkoset korvattiin latinalaisiin aakkosiin pohjautuvalla aakkostolla Kemal Atatürkin aloitteesta v, 1928.

Etymologia

vrt. maannimi Turkki

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset

Substantiivi

turkki (5-A)

  1. (merenkulku) laivan lattia

Etymologia

ruotsin sanasta durk (<< alasaksan dork tai hollannin durk)

Käännökset

Aiheesta muualla

  • turkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • turkki Tieteen termipankissa

Viitteet

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. turkki.