turku
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan turku merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan turku sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten turku sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta turku on tässä. Sanan turku määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananturku määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
- (vanhentunut) tori, kauppapaikka
- Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisowan turulla joutilasna. (Biblia, 1838)
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪urku/
- tavutus: tur‧ku
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turku | turut |
| genetiivi | turun | turkujen |
| partitiivi | turkua | turkuja |
| akkusatiivi | turku; turun |
turut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turussa | turuissa |
| elatiivi | turusta | turuista |
| illatiivi | turkuun | turkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turulla | turuilla |
| ablatiivi | turulta | turuilta |
| allatiivi | turulle | turuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turkuna | turkuina |
| translatiivi | turuksi | turuiksi |
| abessiivi | turutta | turuitta |
| instruktiivi | – | turuin |
| komitatiivi | – | turkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | turu- | |
| vahva vartalo | turku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
- esiintyy nykykielessä ainoastaan sanonnoissa: turuilla ja toreilla, maailman turuilla, turhuuden turuilla
Etymologia
slaavilainen laina[2], muinaisvenäjän търгъ (tŭrgŭ) (> nykyvenäjän торг, "torg", ruotsin torg > suomen tori)
Aiheesta muualla
- turku Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tori ja Turku. Kotimaisten kielten keskus
Latvia
Substantiivi
turku
- (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta turks
- turku valoda – turkin kieli, turkki
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta turks
- (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalimuoto sanasta turks
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.