tutkija (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tutkija | tutkijat |
genetiivi | tutkijan | tutkijoiden tutkijoitten (tutkijain) |
partitiivi | tutkijaa | tutkijoita |
akkusatiivi | tutkija; tutkijan |
tutkijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tutkijassa | tutkijoissa |
elatiivi | tutkijasta | tutkijoista |
illatiivi | tutkijaan | tutkijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tutkijalla | tutkijoilla |
ablatiivi | tutkijalta | tutkijoilta |
allatiivi | tutkijalle | tutkijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tutkijana | tutkijoina |
translatiivi | tutkijaksi | tutkijoiksi |
abessiivi | tutkijatta | tutkijoitta |
instruktiivi | – | tutkijoin |
komitatiivi | – | tutkijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tutkija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
|
|
|
apulaistutkija, tulevaisuudentutkija, tutkijakoulutus, tutkijalautakunta, tutkijankoulutus, tutkijanura, tutkijanvirka, tutkijaryhmä, tutkijatohtori, yliopistotutkija