tuuma (10)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuma | tuumat |
| genetiivi | tuuman | tuumien (tuumain) |
| partitiivi | tuumaa | tuumia |
| akkusatiivi | tuuma; tuuman |
tuumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuumassa | tuumissa |
| elatiivi | tuumasta | tuumista |
| illatiivi | tuumaan | tuumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuumalla | tuumilla |
| ablatiivi | tuumalta | tuumilta |
| allatiivi | tuumalle | tuumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuumana | tuumina |
| translatiivi | tuumaksi | tuumiksi |
| abessiivi | tuumatta | tuumitta |
| instruktiivi | – | tuumin |
| komitatiivi | – | tuumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
pituusmitta: skandinaavinen laina, vrt. nykyruotsin tum, muinaisruotsin þum < ’paksua, turvonnutta’ merkinneestä kantaindoeuroopan sanasta, josta myös nykysaksan Daumen, englannin thumb
aie, aikomus: venäjän sanasta дума (dúma), думать (dúmat)