tyrkkäävä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tyrkkäävä | tyrkkäävät |
genetiivi | tyrkkäävän | tyrkkäävien (tyrkkääväin) |
partitiivi | tyrkkäävää | tyrkkääviä |
akkusatiivi | tyrkkäävä; tyrkkäävän |
tyrkkäävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tyrkkäävässä | tyrkkäävissä |
elatiivi | tyrkkäävästä | tyrkkäävistä |
illatiivi | tyrkkäävään | tyrkkääviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tyrkkäävällä | tyrkkäävillä |
ablatiivi | tyrkkäävältä | tyrkkääviltä |
allatiivi | tyrkkäävälle | tyrkkääville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tyrkkäävänä | tyrkkäävinä |
translatiivi | tyrkkääväksi | tyrkkääviksi |
abessiivi | tyrkkäävättä | tyrkkäävittä |
instruktiivi | – | tyrkkäävin |
komitatiivi | – | tyrkkäävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tyrkkäävä- | |
vahva vartalo | tyrkkäävä- | |
konsonantti- vartalo |
- |