tyrmä (10) (komparatiivi tyrmempi, superlatiivi tyrmin) (taivutus )
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tyrmä | tyrmät |
genetiivi | tyrmän | tyrmien (tyrmäin) |
partitiivi | tyrmää | tyrmiä |
akkusatiivi | tyrmä; tyrmän |
tyrmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tyrmässä | tyrmissä |
elatiivi | tyrmästä | tyrmistä |
illatiivi | tyrmään | tyrmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tyrmällä | tyrmillä |
ablatiivi | tyrmältä | tyrmiltä |
allatiivi | tyrmälle | tyrmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tyrmänä | tyrminä |
translatiivi | tyrmäksi | tyrmiksi |
abessiivi | tyrmättä | tyrmittä |
instruktiivi | – | tyrmin |
komitatiivi | – | tyrmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tyrmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on laina venäjän sanasta тюрьма́ (tjurmá), johon pohjautuvat myös useat suomen lähisukukielten lainat. Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä julkaistiin 1842 G. J. Mechelinin venäläis-suomalaisessa sanaluettelossa.[2]
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |