tyrmäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyrmäävä | tyrmäävät |
| genetiivi | tyrmäävän | tyrmäävien (tyrmääväin) |
| partitiivi | tyrmäävää | tyrmääviä |
| akkusatiivi | tyrmäävä; tyrmäävän |
tyrmäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyrmäävässä | tyrmäävissä |
| elatiivi | tyrmäävästä | tyrmäävistä |
| illatiivi | tyrmäävään | tyrmääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyrmäävällä | tyrmäävillä |
| ablatiivi | tyrmäävältä | tyrmääviltä |
| allatiivi | tyrmäävälle | tyrmääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyrmäävänä | tyrmäävinä |
| translatiivi | tyrmääväksi | tyrmääviksi |
| abessiivi | tyrmäävättä | tyrmäävittä |
| instruktiivi | – | tyrmäävin |
| komitatiivi | – | tyrmäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tyrmäävä- | |
| vahva vartalo | tyrmäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |