työntutkija
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | työntutkija | työntutkijat |
| genetiivi | työntutkijan | työntutkijoiden työntutkijoitten (työntutkijain) |
| partitiivi | työntutkijaa | työntutkijoita |
| akkusatiivi | työntutkija; työntutkijan |
työntutkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | työntutkijassa | työntutkijoissa |
| elatiivi | työntutkijasta | työntutkijoista |
| illatiivi | työntutkijaan | työntutkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | työntutkijalla | työntutkijoilla |
| ablatiivi | työntutkijalta | työntutkijoilta |
| allatiivi | työntutkijalle | työntutkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | työntutkijana | työntutkijoina |
| translatiivi | työntutkijaksi | työntutkijoiksi |
| abessiivi | työntutkijatta | työntutkijoitta |
| instruktiivi | – | työntutkijoin |
| komitatiivi | – | työntutkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | työntutkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |