tähyileminen (38)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tähyileminen | tähyilemiset |
genetiivi | tähyilemisen | tähyilemisten tähyilemisien |
partitiivi | tähyilemistä | tähyilemisiä |
akkusatiivi | tähyileminen; tähyilemisen |
tähyilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tähyilemisessä | tähyilemisissä |
elatiivi | tähyilemisestä | tähyilemisistä |
illatiivi | tähyilemiseen | tähyilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tähyilemisellä | tähyilemisillä |
ablatiivi | tähyilemiseltä | tähyilemisiltä |
allatiivi | tähyilemiselle | tähyilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tähyilemisenä (tähyilemisnä) |
tähyilemisinä |
translatiivi | tähyilemiseksi | tähyilemisiksi |
abessiivi | tähyilemisettä | tähyilemisittä |
instruktiivi | – | tähyilemisin |
komitatiivi | – | tähyilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tähyilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tähyilemis- |