uhkaava (10) (komparatiivi uhkaavampi, superlatiivi uhkaavin) (taivutus)
|
|
uhkaava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uhkaava | uhkaavat |
genetiivi | uhkaavan | uhkaavien (uhkaavain) |
partitiivi | uhkaavaa | uhkaavia |
akkusatiivi | uhkaava; uhkaavan | uhkaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uhkaavassa | uhkaavissa |
elatiivi | uhkaavasta | uhkaavista |
illatiivi | uhkaavaan | uhkaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uhkaavalla | uhkaavilla |
ablatiivi | uhkaavalta | uhkaavilta |
allatiivi | uhkaavalle | uhkaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uhkaavana | uhkaavina |
translatiivi | uhkaavaksi | uhkaaviksi |
abessiivi | uhkaavatta | uhkaavitta |
instruktiivi | – | uhkaavin |
komitatiivi | – | uhkaavine |