uikku
Suomi
Substantiivi
- jokin suvun Podiceps-suvun vesilinnuista
- (slangia, Tampere) uimahalli
- Eilen olin taas mielestäni superreipas, kun päätin mennä heti töitten jälkeen uikkuun ja taas kävellen! (Kummitäti-blogi)
- Ja vaikka siinä vaiheessa kun uikkuun pääsimme oli aamun vauvauinneista jo kolmisen tuntia, olivat pikkualtaat onneksi edelleen ihanan lämpöisiä. (Nasun Asu -blogi)
- (lähinnä monikossa) uikkujen heimon (Podicipedidae) laji tai yksilö
Ääntäminen
- IPA: /ˈui̯kːu/
- tavutus: uik‧ku
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uikku | uikut |
| genetiivi | uikun | uikkujen |
| partitiivi | uikkua | uikkuja |
| akkusatiivi | uikku; uikun |
uikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uikussa | uikuissa |
| elatiivi | uikusta | uikuista |
| illatiivi | uikkuun | uikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uikulla | uikuilla |
| ablatiivi | uikulta | uikuilta |
| allatiivi | uikulle | uikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uikkuna | uikkuina |
| translatiivi | uikuksi | uikuiksi |
| abessiivi | uikutta | uikuitta |
| instruktiivi | – | uikuin |
| komitatiivi | – | uikkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uiku- | |
| vahva vartalo | uikku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Onomatopoeettinen ui-interjektioon perustuva sana.[1] Sanan ensi maininta kirjakielessä on Christfrid Gananderin sanakirjassa Nytt Finskt Lexicon 1787 (muodossa uiku).[2]
Käännökset
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
alaotrajärvenuikku, andienuikku, atitlaninuikku, australianuikku, hopeauikku, huppu-uikku, isouikku, juninjärvenuikku, kääpiöuikku, madagaskarinuikku, meksikonuikku, mustakaulauikku, mustakurkku-uikku, mustaniskauikku, paksunokkauikku, pikku-uikku, pitkäkaulauikku, silkkiuikku, titicacanuikku, uudenseelanninuikku, valkotöyhtöuikku
Aiheesta muualla
- uikku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 279. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.