ulottunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulottunut | ulottuneet |
| genetiivi | ulottuneen | ulottuneiden ulottuneitten |
| partitiivi | ulottunutta | ulottuneita |
| akkusatiivi | ulottunut; ulottuneen | ulottuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulottuneessa | ulottuneissa |
| elatiivi | ulottuneesta | ulottuneista |
| illatiivi | ulottuneeseen | ulottuneisiin ulottuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulottuneella | ulottuneilla |
| ablatiivi | ulottuneelta | ulottuneilta |
| allatiivi | ulottuneelle | ulottuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulottuneena | ulottuneina |
| translatiivi | ulottuneeksi | ulottuneiksi |
| abessiivi | ulottuneetta | ulottuneitta |
| instruktiivi | – | ulottunein |
| komitatiivi | – | ulottuneine |