umstellten

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan umstellten merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan umstellten sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten umstellten sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta umstellten on tässä. Sanan umstellten määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananumstellten määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Saksa

Verbi

umstellten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)

Verbi

umstellten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)