Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | urologi | urologit |
genetiivi | urologin | urologien (urologein) |
partitiivi | urologia | urologeja |
akkusatiivi | urologi; urologin |
urologit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | urologissa | urologeissa |
elatiivi | urologista | urologeista |
illatiivi | urologiin | urologeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | urologilla | urologeilla |
ablatiivi | urologilta | urologeilta |
allatiivi | urologille | urologeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | urologina | urologeina |
translatiivi | urologiksi | urologeiksi |
abessiivi | urologitta | urologeitta |
instruktiivi | – | urologein |
komitatiivi | – | urologeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | urologi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
urologi yl. (yks. määr. urologin , ei monikkoa)