uurtava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uurtava | uurtavat |
genetiivi | uurtavan | uurtavien (uurtavain) |
partitiivi | uurtavaa | uurtavia |
akkusatiivi | uurtava; uurtavan |
uurtavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uurtavassa | uurtavissa |
elatiivi | uurtavasta | uurtavista |
illatiivi | uurtavaan | uurtaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uurtavalla | uurtavilla |
ablatiivi | uurtavalta | uurtavilta |
allatiivi | uurtavalle | uurtaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uurtavana | uurtavina |
translatiivi | uurtavaksi | uurtaviksi |
abessiivi | uurtavatta | uurtavitta |
instruktiivi | – | uurtavin |
komitatiivi | – | uurtavine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |