vääntänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vääntänyt | vääntäneet |
| genetiivi | vääntäneen | vääntäneiden vääntäneitten |
| partitiivi | vääntänyttä | vääntäneitä |
| akkusatiivi | vääntänyt; vääntäneen |
vääntäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vääntäneessä | vääntäneissä |
| elatiivi | vääntäneestä | vääntäneistä |
| illatiivi | vääntäneeseen | vääntäneisiin vääntäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vääntäneellä | vääntäneillä |
| ablatiivi | vääntäneeltä | vääntäneiltä |
| allatiivi | vääntäneelle | vääntäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vääntäneenä | vääntäneinä |
| translatiivi | vääntäneeksi | vääntäneiksi |
| abessiivi | vääntäneettä | vääntäneittä |
| instruktiivi | – | vääntänein |
| komitatiivi | – | vääntäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vääntänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vääntänyt- | |