vääntelevä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vääntelevä | vääntelevät |
| genetiivi | vääntelevän | vääntelevien (väänteleväin) |
| partitiivi | vääntelevää | väänteleviä |
| akkusatiivi | vääntelevä; vääntelevän |
vääntelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vääntelevässä | vääntelevissä |
| elatiivi | vääntelevästä | vääntelevistä |
| illatiivi | vääntelevään | väänteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vääntelevällä | vääntelevillä |
| ablatiivi | vääntelevältä | väänteleviltä |
| allatiivi | vääntelevälle | väänteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vääntelevänä | vääntelevinä |
| translatiivi | väänteleväksi | väänteleviksi |
| abessiivi | vääntelevättä | vääntelevittä |
| instruktiivi | – | vääntelevin |
| komitatiivi | – | vääntelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vääntelevä- | |
| vahva vartalo | vääntelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |