väistänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väistänyt | väistäneet |
| genetiivi | väistäneen | väistäneiden väistäneitten |
| partitiivi | väistänyttä | väistäneitä |
| akkusatiivi | väistänyt; väistäneen |
väistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väistäneessä | väistäneissä |
| elatiivi | väistäneestä | väistäneistä |
| illatiivi | väistäneeseen | väistäneisiin väistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väistäneellä | väistäneillä |
| ablatiivi | väistäneeltä | väistäneiltä |
| allatiivi | väistäneelle | väistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väistäneenä | väistäneinä |
| translatiivi | väistäneeksi | väistäneiksi |
| abessiivi | väistäneettä | väistäneittä |
| instruktiivi | – | väistänein |
| komitatiivi | – | väistäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väistänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väistänyt- | |