välähtänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | välähtänyt | välähtäneet |
| genetiivi | välähtäneen | välähtäneiden välähtäneitten |
| partitiivi | välähtänyttä | välähtäneitä |
| akkusatiivi | välähtänyt; välähtäneen | välähtäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | välähtäneessä | välähtäneissä |
| elatiivi | välähtäneestä | välähtäneistä |
| illatiivi | välähtäneeseen | välähtäneisiin välähtäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | välähtäneellä | välähtäneillä |
| ablatiivi | välähtäneeltä | välähtäneiltä |
| allatiivi | välähtäneelle | välähtäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | välähtäneenä | välähtäneinä |
| translatiivi | välähtäneeksi | välähtäneiksi |
| abessiivi | välähtäneettä | välähtäneittä |
| instruktiivi | – | välähtänein |
| komitatiivi | – | välähtäneine |