väläyttänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väläyttänyt | väläyttäneet |
| genetiivi | väläyttäneen | väläyttäneiden väläyttäneitten |
| partitiivi | väläyttänyttä | väläyttäneitä |
| akkusatiivi | väläyttänyt; väläyttäneen |
väläyttäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väläyttäneessä | väläyttäneissä |
| elatiivi | väläyttäneestä | väläyttäneistä |
| illatiivi | väläyttäneeseen | väläyttäneisiin väläyttäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väläyttäneellä | väläyttäneillä |
| ablatiivi | väläyttäneeltä | väläyttäneiltä |
| allatiivi | väläyttäneelle | väläyttäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väläyttäneenä | väläyttäneinä |
| translatiivi | väläyttäneeksi | väläyttäneiksi |
| abessiivi | väläyttäneettä | väläyttäneittä |
| instruktiivi | – | väläyttänein |
| komitatiivi | – | väläyttäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väläyttänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väläyttänyt- | |