välkähtänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | välkähtänyt | välkähtäneet |
| genetiivi | välkähtäneen | välkähtäneiden välkähtäneitten |
| partitiivi | välkähtänyttä | välkähtäneitä |
| akkusatiivi | välkähtänyt; välkähtäneen | välkähtäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | välkähtäneessä | välkähtäneissä |
| elatiivi | välkähtäneestä | välkähtäneistä |
| illatiivi | välkähtäneeseen | välkähtäneisiin välkähtäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | välkähtäneellä | välkähtäneillä |
| ablatiivi | välkähtäneeltä | välkähtäneiltä |
| allatiivi | välkähtäneelle | välkähtäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | välkähtäneenä | välkähtäneinä |
| translatiivi | välkähtäneeksi | välkähtäneiksi |
| abessiivi | välkähtäneettä | välkähtäneittä |
| instruktiivi | – | välkähtänein |
| komitatiivi | – | välkähtäneine |