Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vänrikki | vänrikit |
genetiivi | vänrikin | vänrikkien (vänrikkein) |
partitiivi | vänrikkiä | vänrikkejä |
akkusatiivi | vänrikki; vänrikin |
vänrikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vänrikissä | vänrikeissä |
elatiivi | vänrikistä | vänrikeistä |
illatiivi | vänrikkiin | vänrikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vänrikillä | vänrikeillä |
ablatiivi | vänrikiltä | vänrikeiltä |
allatiivi | vänrikille | vänrikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vänrikkinä | vänrikkeinä |
translatiivi | vänrikiksi | vänrikeiksi |
abessiivi | vänrikittä | vänrikeittä |
instruktiivi | – | vänrikein |
komitatiivi | – | vänrikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vänriki- | |
vahva vartalo | vänrikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta fänrik < saksan sanasta Fähnrich < yhdyssana muinaissaksalaisista osista fano ’kangas, lippu’ (= nykysaks. Fahne) ja -rich ’mahtava’ (= nykysaks. reich)[2]
|
|