värähtelevä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | värähtelevä | värähtelevät |
genetiivi | värähtelevän | värähtelevien (värähteleväin) |
partitiivi | värähtelevää | värähteleviä |
akkusatiivi | värähtelevä; värähtelevän |
värähtelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | värähtelevässä | värähtelevissä |
elatiivi | värähtelevästä | värähtelevistä |
illatiivi | värähtelevään | värähteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | värähtelevällä | värähtelevillä |
ablatiivi | värähtelevältä | värähteleviltä |
allatiivi | värähtelevälle | värähteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | värähtelevänä | värähtelevinä |
translatiivi | värähteleväksi | värähteleviksi |
abessiivi | värähtelevättä | värähtelevittä |
instruktiivi | – | värähtelevin |
komitatiivi | – | värähtelevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | värähtelevä- | |
vahva vartalo | värähtelevä- | |
konsonantti- vartalo |
- |