väsäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väsäävä | väsäävät |
| genetiivi | väsäävän | väsäävien (väsääväin) |
| partitiivi | väsäävää | väsääviä |
| akkusatiivi | väsäävä; väsäävän |
väsäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väsäävässä | väsäävissä |
| elatiivi | väsäävästä | väsäävistä |
| illatiivi | väsäävään | väsääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väsäävällä | väsäävillä |
| ablatiivi | väsäävältä | väsääviltä |
| allatiivi | väsäävälle | väsääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väsäävänä | väsäävinä |
| translatiivi | väsääväksi | väsääviksi |
| abessiivi | väsäävättä | väsäävittä |
| instruktiivi | – | väsäävin |
| komitatiivi | – | väsäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | väsäävä- | |
| vahva vartalo | väsäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |