vaara

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vaara merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vaara sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vaara sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vaara on tässä. Sanan vaara määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvaara määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Vaara, väärä, Väärä

Suomi

Substantiivi

vaara (9)

  1. usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski
    Vaara vaanii liikenteessä.
    olla vaarassa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑːrɑ/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaara vaarat
genetiivi vaaran vaarojen
(vaarain)
partitiivi vaaraa vaaroja
akkusatiivi vaara;
vaaran
vaarat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaarassa vaaroissa
elatiivi vaarasta vaaroista
illatiivi vaaraan vaaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaaralla vaaroilla
ablatiivi vaaralta vaaroilta
allatiivi vaaralle vaaroille
muut sijamuodot
essiivi vaarana vaaroina
translatiivi vaaraksi vaaroiksi
abessiivi vaaratta vaaroitta
instruktiivi vaaroin
komitatiivi vaaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

ruotsin tai muinaisruotsin fara, fahra < keskialasaksan vāre[1]

Käännökset

Substantiivi

vaara

  1. (maantiede) tavallisesti loivarinteinen pitkänomainen suhteelliselta korkeudeltaan yleensä 50 metriä ylittävä kohouma varsinkin Fennoskandian maaperässä; korkeinkin kohta on puiden peitossa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑːrɑ/
  • tavutus: vaa‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaara vaarat
genetiivi vaaran vaarojen
(vaarain)
partitiivi vaaraa vaaroja
akkusatiivi vaara;
vaaran
vaarat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaarassa vaaroissa
elatiivi vaarasta vaaroista
illatiivi vaaraan vaaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaaralla vaaroilla
ablatiivi vaaralta vaaroilta
allatiivi vaaralle vaaroille
muut sijamuodot
essiivi vaarana vaaroina
translatiivi vaaraksi vaaroiksi
abessiivi vaaratta vaaroitta
instruktiivi vaaroin
komitatiivi vaaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

todennäköisesti saamen varre[2] tai várri[3]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

Auervaara, hallanvaara, hengenvaara, hirvivaara, ilmavaara, kuolemanvaara, palovaara, räjähdysvaara, sodanvaara, syöpävaara, säteilyvaara, tartuntavaara, terveysvaara, vaara-alue, vaara-asutus, vaarajono, vaaranlaki, vaaranrinne, vaarapaikka, vaaratilanne, vaaravyöhyke

Aiheesta muualla

  • vaara Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 921 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
  3. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.