vaari (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaari | vaarit |
genetiivi | vaarin | vaarien (vaarein) |
partitiivi | vaaria | vaareja |
akkusatiivi | vaari; vaarin |
vaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaarissa | vaareissa |
elatiivi | vaarista | vaareista |
illatiivi | vaariin | vaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaarilla | vaareilla |
ablatiivi | vaarilta | vaareilta |
allatiivi | vaarille | vaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaarina | vaareina |
translatiivi | vaariksi | vaareiksi |
abessiivi | vaaritta | vaareitta |
instruktiivi | – | vaarein |
komitatiivi | – | vaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Isoisää merkitsevänä sanana vaari on laina ruotsin sanasta far, joka merkitsee isää ja on lyhentymä sanasta fader. Se on vanha indoeurooppalainen sana, joka pohjautuu latinan sanaan pater, isä.[1] Asun faari ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja asun vaari 1786 Christfrid Gananderin sanakirjassa.[2]
syytinkivaari, teräsvaari, vaarinkaktus, vaarinkukka
vaari (5)
Sanaa käytetään lähes yksinomaan idiomeissa. Muoto vaarin käyttäytyy joskus taipumattoman sanan tavoin, esim. "ei ottanut vaarin varoituksesta".
Huomiota merkitsevänä sanonnassa ottaa vaari(n) oleva sana on lainaa ruotsin var(a)-sanasta. Sanontaa vastaavat ruotsin sanonnat ta vara på något, ottaa huomioon ja hålla var på något, pitää silmällä.[1] Vanhimmat kirjalliset merkinnät sanasta ovat 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]